Sotsi Сочи

Niin.. järkevästi Sotsiin pääsi ainoastaan linja-autolla ja kauankos tämä matka Sotsiin sitten linja-autolla kesti? Ainoastaan vaatimattomat 22 tuntia, aikataulun mukaisesti tämä olisi ollut 20h, mutta aikaa kuluikin sitten vielä vähän enemmän. Bussi onneksi oli suhteellisen uutta Mannin kalustoa ja näin erittäin hyväkuntoista eikä tiloiltaankaan liian ahdasta, täynnä tosin tuppasi vuorostaan tämä bussi olemaan, mutta huomattavasti mukavampaa oli kuitenkin matkustaa tällä kuin Volgograd-Astrakhan bussilla joka oli todella syvältä jostain ja en nyt puhu mistään kultakaivoksista.

Bussimatkalla huomasi taukoja pidettäessä mukavasti kuinka pikkuhiljaa ilma lämpeni ja bussissakin alkoi tulla hieman kuuma. Muutama tunti ennen Sotsia tie muuttuikin vuoristoiseksi ja näin ollen todella mutkaiseksi, tässä kohtaa hieman arvelutti että miten loppumatka matkapahoinvointiin taipuvana menee, mutta pientä vatsan pyörimistä lukuunottamata ihan mukavastihan sekin meni, kaikesta huolimatta en ehkä halua viettää bussissa pidempää aikaa nyt ihan hetkeen.

Sotsiin saavuttaessa saikin ulkona ensimmäiseksi heittää sen ainoan mukana olevan takin, eli toppatakin pois ja halata palmua. Riittien jälkeen sitten taas taksiin ja kohti hotellia, viisumin rekisteröinnin takia yöpyminen hotellissa oli tehtävä ettei tule sitten myöhemmin "keppiä" koulun viisumitoimistossa. Hotelli oli aivan suoraan neuvostoliitosta ja sen huomasi kyllä aivan kaikesta, torakoista, sisustuksesta, sähköistä ja hotellin säännöistä. Vikahan tämä ei missään tapauksessa kuitenkaan ole, lähinnä eksotiikkaa josta pitäisi ottaa sievoinen lisähinta! Todella hyvin tuli myös tässä hotellissa nukuttua ja sisältyihän huoneemme hintaan myös aamupala.

Hotelliin kirjautumisen, kamojen ronttaamisen ja muiden käytännön asioiden jälkeen kävimme pimeässä ihmettelemässä mustanmeren rantaa, vähän välimeren tyylistä ostoskatua sekä tietenkin syömässä. Seuraava päivä alkoikin sitten sillä että etsimme ravintolaa josta sitä aamupalaa saisi, kartan mukaan kun se on kolmannessa kerroksessa, noh niinhän se sitten olikin mutta sisäänkäynti ravintolaan oli kuitenkin toisessa kerroksessa.

Aamupalan jälkeen sitten kaupungille ja aluksi mustanmeren rantaa ihmettelemään ihan päivänvalossa, satamassa selvisi että aallokon takia laivat eivät tee tänään kierroksia merellä ollenkaan ja kun seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä laskettelemaan niin tämä hieman harmitti. Noh aikamme kuljettuamme osuimme pienveneiden luokse josta eräs mies ehdottikin kierrosta merellä hänen pienellä veneellään, kuulemma silloin ollut "pieni aallokko" mitään haitannut! Ja kun hintakin oli kohtalainen 10e per nuppi / tunti niin mikäs siinä, lähtö sovittiin vajaan tunnin päähän että ehdimme käydä ostamassa vähän virvokkeita.

Reissu merellä olikin todella mukava ja tämä aallokko teki siitä juuri niin hyvän, mikäs sen parempaa kuin raikas merituuli ja juuri sellainen sopiva keinahtelu että joutuu vähän pitämään liikkuessa kiinni ja hieman varomaan? Saipahan vähän varovaisia maistiaisia meren voimastakin, ehdottomasti siis kympin arvoista viihdettä! Veneilyn jälkeen sitten ruokailua ja lisää harhailua kaupungilla, mainittakoot että matkamuistotarjonta oli mukavan merellinen ja hintaakaan ei ollut liikaa. Mainittakoot myös että Sotsissakin t-paitojen laatu oli aivan ala-arvoista, mielelläni olisin ostanut, mutta miksi ostaisin edes halvalla mitään minkä tietää olevan pilalla viimeistään ensimmäisen pesun jälkeen?

Seuraavana päivänä olikin vuorossa lasketteluretki Krasnaja Polyankaan, tai muilla oli. Itse kun en laskettelua ole aiemmin harrastanut, niin lyhyen mietinnän jälkeen totesin että tämä(kään) ehkä ei ole paras aika alkaa opettelemaan ja hiihtohissillä ylös matkatessani ja rinteisiin katsoessani totesin tämän todellakin oikeaksi ratkaisuksi. Rinteiden huipulla n. 2200metrissä piti olla näköalatasanne mutta se sattui olemaan suljettuna ja muuten huipulla ei mitään nähtävää ollutkaan.

Juuri kun olin huipulta lähdössä niin osui paikalle venäläinen, jo hieman varttunut pariskunta joka jo tuttua venäläistä vieraanvaraisuutta esittäen tarjosi minullekkin mukana tuomiaan eväitä, vodkaa ja pikkusyötävää jonka tietenkin otin vastaan, olisihan se ollut lähestulkoon loukkaavaa kieltäytyä. Onneksi itselläkin sattui olemaan olkalaukussa mukana levy Fazerin sinistä niin pystyin hieman tarjoamaan jotain takaisinkin. Iltapäivän jo illaksi kääntyessä tulimme bussilla takaisin Sotsiin ja palasimme hotelliin, allekirjoittanut kirjautui Kristofferin kanssa ulos hotellista koska lento Moskovaan oli lähdössä aamuyöllä. Kovista yrityksistä huolimatta emme yöllä onnistuneet löytämään sopivaa yökerhoa joten menimme sitten taksilla useaa tuntia ennen vaadittua aikaa lentokentälle.

Tämä osoittautui hienoiseksi virheeksi koska paikalla oli lisäksemme vain virkavallan edustajia ja heillä oli nyt mainiosti aikaa syventyä papereihimme. Sillä seurauksella että tapahtui tiettyjä venäjältä tuttuja asioita, lisätietoja saa kysyä kysyä muita teitä pitkin, tähän en ala tästä enempää kirjoittamaan. Näiden pikku mutkien jälkeen pääsimme toki kuitenkin jatkamaan check-inniin ja muutaman tunnin päästä koneeseenkin, oli muuten kuuluisa Tupolev Tu-154 uudempaa tyyppiä M.

Sotsi – Plussat ja miinukset

+ Rihkaman hintataso, pl t-paidat
+ Rohkeat venekuskit
- Keskustan sekaisuus
- Lentokentän virkavalta


Sotsi – Faktaa

Asukkaita: 328 015
Pinta-ala: 3 508 km²
Perustettu: 1864

- Olympialaiset 2014


Elistan kuvat: http://maza.1g.fi/kuvat/Matkailu/Etel%E4-Ven%E4j%E4/Sotsi/

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotsi

Elista Элиста

Elistaan saapuessa olikin taas yö käsillä, olihan kellokin siinä kymmenen hujakoilla illalla ja ulkona luonnollisesti oli pimeää. Asemalta löytyi taas kerran avuliaita taksikuskeja joiden tietopankista löytyi tietenkin hyvä majapaikka sopuisaan hintaan. Hän nimittäin osasi neuvoa & kuljettaa erään naisen luo joka vuokrasi asuntoaan turisteille. Hintaa vähän reilulta vuorokaudelta vuorokaudelta tuli muistaakseni 500rub per nuppi eli reilu kymppi omasta asunnosta porukan kesken! Asunnossa tietenkin oli keittiö, tv, dvd-soittimet, boileri yms yms. Asunnolle saavuttuamme suoritettiin kauppareissu, tehtiin ruokaa ja muuta käytännön asiaa. Koska olimme jonkin verran väsyneitä niin ilta sujui leffaa katsoessa ja venäläisen Durak nimisen korttipelin merkeissä. Mainittakoot että paikallinen jauheliha oli joka suhteessa hieman erikoista, suutuntuma ja makukin aika jauhoisia ja ulkonäkökin oli jauhelihaksi hieman ovelahko.

Seuraavana aamuna sitten oli tietenkin vuorossa itse kaupungin tarkistaminen ja piti myös päättää että vietetäänkö Elistassa mahdollisesti vielä toinenkin yö. Mainittakoot jo tässä vaiheessa että Elista on euroopan ainoa kaupunki jossa Buddhismi on valtauskonto. Tästäkin syystä oli ensimäiseksi luontevaa lähteä katsomaan paikallisia temppeleitä ja rukousmyllyjä. Erityisesti kaupungin ilmeisesti suurimmasta temppelistä pidin todella paljon, eikä vähiten sen vuoksi että se on täysin erilainen kuin mikään muu aiemmin Venäjällä tapaamani rakennus. Temppelissä oli saapuessamme käynnissä jonkinmoinen jumalanpalvelus johon toki otimme vähän aikaa osaa, ihan mielenkiintoista oli sekin. Ehkä jätän siitä kuitenkin tarkemmat kommentit kirjoittamatta, että en tule ketään loukanneeksi.

Temppelin jälkeen sitten syömään "Kiinalaiseen" ravintolaan, joka ilmeisesti oli kiinalainen siksi että sieltä sai riisiä. Mainitsemisen arvoista oli kuitenkin tilaamani Kalmukialainen keitto (Elista siiis sijaitsee Kalmukian tasavallassa joka on yksi Venäjän liittovaltiosubjekteista) Jossa oli liemi ja sitten suuri klimppi rasvaista naudan ja luultavasti vielä wanhan naudan lihaa, aikamme tätä lusikalla kaluttuamme pöydällemme ilmestyi myös veitsi & haarukka jolla touhu oli helpottuikin huomattavasti. Lämpimänä ruokana vuorossa oli Barannina joka oli perunoita ja pässinlihakastiketta... vuorossa siis aimo annos lisää lihaa.

Liharuokien jälkeen reittitaksiin ja nokka kohti... No mitäs muutakaan kuin shakkimuseota, enpä ollut moisessa paikassa vielä elämäni aikana ehtinyt käymään. Kyseessä oli siis hotelli jossa on pidetty monet kerrat kansainväliset shakin olympialaiset ja hotelin yhteydessä oli myös tämä shakkimuseo sekä ”suorituspaikat” Ainakaan omiin silmiini ei osunut tuolla shakkimuseossa muuta kuin nappuloita, lautoja ja pokaaleita, tosin mainittakoot että museon katto vuoti saumoistaan ja lattialla oli sitten ämpäri poikineen keräämässä vettä. Jotain mielenkiintoistakin siellä siis! Jo shakkimuseota ennen oli aika selvää että yksi päivä Elistassa saa riittää, asuntohotellimme kautta suuntasimme linja-autoasemalle hankkimaan lippuja kohti Sotsia!

Elista – Plussat ja miinukset

+ Temppelit & rukousmyllyt
+ Majoitus
+ ”Kiinalainen” ravintola jos sen ajattelee Kalmukialaisena
- Ehkä turhankin pieni muihin kaupunkeihin verrattuna
- ”Kiinalainen” ravintola jos sen todella ajattelee olevan kiinalainen

EXTRA EXTRA EXTRA! Elista on tähän mennessä ainoa paikka jossa olen nähnyt miliisien keskustelevan tavallisten ihmisten kanssa normaaliin sävyyn!!

Elista – Faktaa

Asukkaita: 104 254
Pinta-ala: 210 km²
Väestötiheys: 1000 /km²
Perustettu: 1558

- Ainoa kaupunki euroopassa jossa Buddhismi on valtauskonto.
- Vuosina 1944-1957 nimellä Stepnoi

Elistan kuvat: http://maza.1g.fi/kuvat/Matkailu/Etel%E4-Ven%E4j%E4/Elista/

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Elista

Astrakhan Астракхан

Astrakhan Астракхан

Saapuminen Astrakhaniin tapahtui mukavasti aamuyöstä viiden aikaan ja jotenkin tuntui että etelämpänä taksikuskit olivat vieläkin hanakampia tarjoamaan kyytiä turisteille. Pienen neuvottelun jälkeen löytyikin sopivat taksit jotka tiesivät tierenkin majapaikoistakin. Ensimmäisessä hotellissa ei kuulemma ollut tilaa, mutta toisesta tilaa sitten jo löytyikin. Mainittakoot että pimeässä tämä Astrakhanin "wanha kaupunki" näytti todella, siis todella pahaenteiseltä ja rähjäiseltä likipitäen slummilta. Seuraavana aamuna kuitenkin päivänvalossa tämä ”slummi” ei niin paha enää ollutkaan. Mainittakoot että heräsin kuudelta aamulla läheisestä moskeijasta kuuluneeseen rukouskutsuun, tervetuloa uuden kulttuurin ja uskonnon pariin!

Itse hotellista niin olipahan kerrankin laitettu edes nätin näköiseksi, sopivalla levyn, listan ja muun halvan käytöllä saadaan näemmä pienelläkin rahalla aikaiseksi viihtyisän ja paikoitellen jopa hieman kalliin näköistä. Yksi erittäin mielenkiintoinen ja negatiivinenkin asia huoneessamme oli, nimittäin suihkukopin sijainti, se ei olllut mahtunut vesaan joten siinä se sitten seisoi olohuoneen nurkassa pistorasian alapuolella... noh mikäpäs siinä sitten suihkutellessa.

Heti kuudelta emme kuitenkaan heränneet vaan kaupungille lähdimme käppäilemään muistaakseni siinä kymmenen-yhdentoissa maissa. Ensimmäisenä mainittavana kohteena Kreml ja siellä sijainneet kirkot, ei sinänsä mitään mainittavampaa tässä. Nämä wanhat Kremlit ovat aina hienoja ja tätä ei ainakaan häiritsevästi ollut restauroitu kuten kuulemani mukaan kuten Velikij Novgorodissa on tehty. Aikamme Kremlissä pyörittyä harhailimme ikuisen tulen kautta kohti Volgan rantaa, ilmakin oli niin mukava että jopa kävelykaljan kanssa viitsi kulkea.

Seuraavana päivänä vuorossa oli seuraavan siirtymän suunnittelu eli Elistaan piti päästä mutta keino ei ollut vielä tiedossa. Rautatieasemalla sitten selvisi että ainoa järkevä keino löytyy viereiseltä linja-autoasemalta ja siinä on neljä pyörää, pari ovea ja melkoisesti pituutta. Eli taas vaihteeksi vuorossa oli bussikyyti, seuraava sopiva auto meni tosin vasta seuraavana päivänä klo 13:00. Ilmeisesti pitkään nukkumisen johdosta ilta ja yö koittivat hyvinkin nopeasti ja siirryimmekin ravintolan kautta hotellille nukkumaan.


Aamulla suihkun, aamupalan yms normaaleiden aamutoimien jälkeen sitten taksikyydeillä kohti linja-autoasemaa ja Elistaan lähtevää bussia. Tuleva auto vähän jänskätti, mutta tämä osoittautuikin aiheettomaksi koska bussi olikin wanha ruotsin reittiliikenteen kulkija. Kyljissä muuten luki edelleenkin "Stärjntrafik - Eskilstuna" Seuraavat viitisen tuntia kuluivat sitten bussissa "maisemia" ihastellen ja durakkia pelaillen. Kyseiset maisemat koostuivat lähes yksinomaan preeriasta eli nähtävää ei sinänsä juurikaan ollut, illan jo pimentyessä saattoi sitten yksittäisiä valoja bongailla.

Astrakhan – Plussat ja miinukset

+ Volgogradin tapaan myös sopivan kokoinen
+ Erinomainen Lonely Planetin suosittelema ravintola
- Paikoittainen rähjäisyys

Astrakhan – Faktaa

Asukkaita: 501 300
Pinta-ala: 500 km²
Väestötiheys: 1000 /km²
Perustettu: 1558

- Noin 100km Kaspianmerelle
- Tunnettu Arkangeli-Astrakhan linjasta toisesta maailmansodasta.

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Astrakhan

Volgogradin ja Astrakhanin kuvat nähtävillä: http://maza.1g.fi/kuvat/Matkailu/Etel%E4-Ven%E4j%E4/

Volgograd, Волгоград

Tsaritsyn, Stalingrad, Volgograd rakas lapsi on historiansa aikana tunnettu monilla eri nimillä.

Volgograd

Pietarista lähdimme junalla matkaan noin klo 20:00 ja heti puolentoista vuorokauden päästä aamulla kahdeksan maissa olimmekin jo perillä silloin vielä lumettomalla Volgogradin asemalla. Pidempiä taukoja matkan aikana pidettiin Moskovassa, Eletsissä ja Lipetskissä. Venäläiseen tapaan suuremmilla asemilla oli runsaasti myyjiä kaupustelemassa enimmäkseen elintarvikkeita mutta myös villasukkia yms löytyi. Toisinaan kaupustelijat tulivat myös junaan asti tuotteitaan markkinoimaan.

Perillä Volgogradissa matkasimme ensitöiksemme junassa tapaamiemme venäläisten ystäviemme kanssa sovitulle hostellille joka osoittautui, jos ei muuta niin perin halvaksi vaihtoehdoksi, yölle tuli hintaa noin kahdeksan euroa. Tämän tosin huomasi majoituksen tasostakin mutta kyllähän sitä nyt yhden yön nukkuu miltein missä vain.

Muutaman tunnin voimien keräilyn jälkeen suuntasimme kulkumme hostellista kaupungin ulkopuolelta kohti Volgogradin keskustaa. Mitä ilmeisemmin arvoimme kuitenkin väärän Marsrutkan (Reittitaksi) joka ei matkannutkaan keskustaan, keskustan sijaan "marsun" matkustajat neuvoivat meidät menemään Stalingradin puolustuksen muistomerkille, vaikuttavaksi väittivät. Perille päästyä sitten selvisikin että ei meille oltu paskaa jauhettu, monumentti todella olikin todella suuri ja vaikuttava eikä sijoitus pienelle kumpareelle ainakaan heikentänyt tätä illuusiota. Kuulemani mukaan olisi New Yorkin vapaudenpatsastakin suurempi mutta tiedä näistä nyt sitten.

Kyseinen monumentti oli vain osanen Stalingradin puolustuksen kunniaksi rakennettua kompleksia ja jatkoimmekin nopeasti kulkuamme kohti kumpareen juurella häämöttävää suurehkoa betonibunkkeria muistuttavaa rakennelmaa. Kyseisessä "bunkkerissa" astuttiin sisään kymmenisen metriä lattiatason yläpuolelle ja käveltiin alas rakennuksen kiertäviä portaita pitkin, seinustalle oli kirjoitettu jokaisen taistelussa kaatuneen puna-armeijan sotilaan nimi. Alhaalta löytyi sitten kaksi kylmissään olevan näköistä vahtisotilasta sekä ikuinen tuli. (on muuten polttoaineen hinta taas noussut...) Rakennelman alaosasta kun käppäiltiin pihalle niin eteen avautui jonkinmoinen patsaspuisto joka sekin oli yllättäen omistettu em. taistelulle. Monumenttien jälkeen haeskelimme lähimmän pikaratikan pysäkin ja suuntasimme tällä kertaa oikeasti kohti Volgogradin keskustaa.

Tällä kertaa onnistuneen siirtymisen, karttojen yms oston ja ruokailun jälkeen satuimme osumaan jonkinmoisen tivolin laitamille joka oli näennäisesti auki vaikka siellä ei juuri mikään toiminnassa ollutkaan. Kaikesta huolimatta joitakin huvituksia oli tarjolla! Huvipuiston pienen vuoristoradan vaunut olivat nimittäin jumittuneet radan pieneen ahteeseen, josta niitä josta niitä jostain syystä käsivoimin puiston työntekijät yrittivät työntää pois, eipä aikaakaan kun heitä oli auttamassa Suomalais-Saksalainen delegaatio ja hetken päästä myös paikalla ollut pakkasukko tarjosi apuaan, vaunuja ei saatu lopulta liikkeelle mutta hauskaa oli kuitenkin koko rahalla. Aikamme harhailtuamme ja illan jo hämärtäessä eksyimme myös Volgan rannalle, jossa ei sinänsä ollut mitään mainittavaa mutta onhan kuuluisien paikkojen näkeminen aina mukavaa. Lyhyen rantakävelyn jälkeen siirryttiin muutamaksi tunniksi erääseen ravitsemusalan liiketoimintaa harjoittavaan liikenteeseen ja tästä muutaman tunnin päästä takaisin hostellillemme yöunia harjoittamaan.

Seuraavana aamuna herätys tapahtuikin perin vilpoisissa tunnelmissa, koska huoneistamme oli lämmitys rikkoutunut tai kytketty pois ja koska emme halunneet yöllä siirtyä noin 12euroa kalliimpiin huoneisiin niin kohtalomme oli sitten tämä. Lämmittelyn ja aamupalan jälkeen sitten taas nokka kohti Volgogradia, matkatavarat rautatieaseman tavarasäilytykseen, aamupala asemalla ja metsästämään lippuja kohti seuraavaa etappia eli Astrakhania. Hyvin nopeasti selvisi että Astrakhaniin ei junalla pääse vaan ainut vaihtoehto on linja-auto joten nokka kohti paikallista linja-autoasemaa. Hankimme liput iltabussiin joten saimme vielä hyvin aikaa vietää päivä Volgogradissa, kohteiksi valitsimme planetaarion ja Leningradin puolustuksen museon sekä vierailimme vielä uudelleen Volgalla.

Museon ulkopuolella ei ollut juuri historiasta välitetty vaan

ihmeteltävänä oli kalustoa wanhoista migeistä ja panssareista 80-luvun alun suihkukoneisiiin asti, mutta myös yksi harvoista pystyssä sodasta selvinneistä rakennuksista. Sisällä teemaa noudatettiin onneksi tarkemmin ja esillä oli lähinnä pienempää aikakautensa kalustoa aseita, univormuja, propagandaa ja muuta tilpehööriä. Mainittavampana panoraamahuone jonne oli ympyrän muotoisen huoneen seinälle ja lattialle rakennettu näkymä Stalingradista taistelun jälkimainingeissa, sinänsä näkemisen arvoinen paikka mutta ei ihmeitä. Omalla halvemmalla lipulla kuvaaminen oli museossa kielletty, joten tästä syystä kuvia museon sisältä hieman vähemmän. Planetaariosta ei sen enempää ole kerrottavaa koska vahvat huhut kertoivat että olisin ihan nukkunut siellä, todellinen syy on tietenkin se että puheet olivat venäjäksi ja tähtitieteen venäjän sanastoni ei tuolloin ollut vielä aivan täydellinen joten ihan kaikkea en ymmärtänyt.

Planetaarion jälkeen ruokakaupan ja rautatieaseman kautta tavaroiden kanssa kohti linja-autoasemaa ja Astrakhania. Bussilla joka seuraavan yhdeksän tunnin ajan... oli elämämme yksi suurimpia ongelmia. Bussi kyllä kulki eteenpäin mutta siihen sen hyvät puolet suunnilleen loppuivatkin. Lähes jatkuva viima piti huolen siitä että edes toppatakin kanssa ei missään vaiheessa erityisen lämmin ollut, penkit olivat todella lähellä toisiaan ja erityisen ikävää oli pysähdyksien aikana sisään tulvinut pakokaasun tuoksahdus. Kaikesta huolimatta bussi meidät luotettavasti Astrakhaniin asti kuljetti, josta lisää sitten seuraavassa kirjoituksessa.

Volgogradista ja junamatkalta loput kuvat helmikuun alussa kun ehdin Suomessa ne käsittelemään.

Volgograd - Plussat ja miinukset:

+ Sopivan kokoinen keskusta jossa mukava liikkua jalan

+ Stalingradin taistelun muistomerkki

- Kylmä tuuli Volgalta

- Rautatieaseman liukkaat portaat (inside!)

Volgograd - Faktaa

Asukkaita: 1 011 417 (2002)

Pinta-aa: 565 km²

Väestötiheys: 1790 /km²

Perustettu: 1598

- Vuoteen 1925 nimellä Tsaritsyn, josta vuoteen 1961 Stalingrad ja tämän jälkeen Volgograd.

- Suomessa ystävyyskaupunki on Kemi

- Yksi entisen Neuvostoliiton alueen 12:ta sankarikaupungista.

- Suuri rautateiden risteysasema ja teollisuuskeskus.

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Volgograd

Volgogradin ja Astrakhanin kuvat nähtävillä: http://maza.1g.fi/kuvat/Matkailu/Etel%E4-Ven%E4j%E4//

Taas Pietarissa

Pietariin on tosiaan palattu, itseasiassa jo alkuviikosta mutta erinäisten mm teknisten ongelmien vuoksi ole päässyt kirjoittelemaan.

Lopullinen kuljettu matkareitti kun ei ole tällä hetkellä ole juuri kenenkään tiedossa, niin taidankin tehdä niin että paljastan sitä vasta paloittain matkakertomusta kirjoitellessa. Aikomuksena siis julkaista jokaiselle kaupungille oma merkintänsä tässä kahden seuraavan viikon aikana.

Kohtalaisen suuren kuvamäärän käsittely tällä mukana olevalla kalustolla kun on äärimmäisen epämukavaa niin valitettavasti kuvien suhteen joudutte odottelemaan ainakin ensi viikon ylitse. Tämän ja myös käynnissä olevan flunssan vuoksi en matkakertomustakaan vielä toistaiseksi julkaise.

Paluu Suomeen näyttäisi tällä erää tapahtuvan 31.1. eli toiseksi viimeinen viikko Pietarissa lopuillaan…

Reissua

Suomesta joululomalta palattu ja tänään lähdetäänkin sitten taas, tällä kertaa syvemmäle Venäjän syövereihin ja ensimmäinen suunta on Astrakhan Kaspian meren rannalla. Alunperin kohteena ollut Irkutsk jää siis ainakin tällä kertaa toteutumatta.

Arvatkaapas mikä asia historiassa yhdistää matkareittimme kaupunkeja Pietari-Moskova-Volgograd ja Astrakhan?