Volgograd
Pietarista lähdimme junalla matkaan noin klo 20:00 ja heti puolentoista vuorokauden päästä aamulla kahdeksan maissa olimmekin jo perillä silloin vielä lumettomalla Volgogradin asemalla. Pidempiä taukoja matkan aikana pidettiin Moskovassa, Eletsissä ja Lipetskissä. Venäläiseen tapaan suuremmilla asemilla oli runsaasti myyjiä kaupustelemassa enimmäkseen elintarvikkeita mutta myös villasukkia yms löytyi. Toisinaan kaupustelijat tulivat myös junaan asti tuotteitaan markkinoimaan.
Perillä Volgogradissa matkasimme ensitöiksemme junassa tapaamiemme venäläisten ystäviemme kanssa sovitulle hostellille joka osoittautui, jos ei muuta niin perin halvaksi vaihtoehdoksi, yölle tuli hintaa noin kahdeksan euroa. Tämän tosin huomasi majoituksen tasostakin mutta kyllähän sitä nyt yhden yön nukkuu miltein missä vain.
Muutaman tunnin voimien keräilyn jälkeen suuntasimme kulkumme hostellista kaupungin ulkopuolelta kohti Volgogradin keskustaa. Mitä ilmeisemmin arvoimme kuitenkin väärän Marsrutkan (Reittitaksi) joka ei matkannutkaan keskustaan, keskustan sijaan "marsun" matkustajat neuvoivat meidät menemään Stalingradin puolustuksen muistomerkille, vaikuttavaksi väittivät. Perille päästyä sitten selvisikin että ei meille oltu paskaa jauhettu, monumentti todella olikin todella suuri ja vaikuttava eikä sijoitus pienelle kumpareelle ainakaan heikentänyt tätä illuusiota. Kuulemani mukaan olisi New Yorkin vapaudenpatsastakin suurempi mutta tiedä näistä nyt sitten.
Kyseinen monumentti oli vain osanen Stalingradin puolustuksen kunniaksi rakennettua kompleksia ja jatkoimmekin nopeasti kulkuamme kohti kumpareen juurella häämöttävää suurehkoa betonibunkkeria muistuttavaa rakennelmaa. Kyseisessä "bunkkerissa" astuttiin sisään kymmenisen metriä lattiatason yläpuolelle ja käveltiin alas rakennuksen kiertäviä portaita pitkin, seinustalle oli kirjoitettu jokaisen taistelussa kaatuneen puna-armeijan sotilaan nimi. Alhaalta löytyi sitten kaksi kylmissään olevan näköistä vahtisotilasta sekä ikuinen tuli. (on muuten polttoaineen hinta taas noussut...) Rakennelman alaosasta kun käppäiltiin pihalle niin eteen avautui jonkinmoinen patsaspuisto joka sekin oli yllättäen omistettu em. taistelulle. Monumenttien jälkeen haeskelimme lähimmän pikaratikan pysäkin ja suuntasimme tällä kertaa oikeasti kohti Volgogradin keskustaa.
Tällä kertaa onnistuneen siirtymisen, karttojen yms oston ja ruokailun jälkeen satuimme osumaan jonkinmoisen tivolin laitamille joka oli näennäisesti auki vaikka siellä ei juuri mikään toiminnassa ollutkaan. Kaikesta huolimatta joitakin huvituksia oli tarjolla! Huvipuiston pienen vuoristoradan vaunut olivat nimittäin jumittuneet radan pieneen ahteeseen, josta niitä josta niitä jostain syystä käsivoimin puiston työntekijät yrittivät työntää pois, eipä aikaakaan kun heitä oli auttamassa Suomalais-Saksalainen delegaatio ja hetken päästä myös paikalla ollut pakkasukko tarjosi apuaan, vaunuja ei saatu lopulta liikkeelle mutta hauskaa oli kuitenkin koko rahalla. Aikamme harhailtuamme ja illan jo hämärtäessä eksyimme myös Volgan rannalle, jossa ei sinänsä ollut mitään mainittavaa mutta onhan kuuluisien paikkojen näkeminen aina mukavaa. Lyhyen rantakävelyn jälkeen siirryttiin muutamaksi tunniksi erääseen ravitsemusalan liiketoimintaa harjoittavaan liikenteeseen ja tästä muutaman tunnin päästä takaisin hostellillemme yöunia harjoittamaan.
Seuraavana aamuna herätys tapahtuikin perin vilpoisissa tunnelmissa, koska huoneistamme oli lämmitys rikkoutunut tai kytketty pois ja koska emme halunneet yöllä siirtyä noin 12euroa kalliimpiin huoneisiin niin kohtalomme oli sitten tämä. Lämmittelyn ja aamupalan jälkeen sitten taas nokka kohti Volgogradia, matkatavarat rautatieaseman tavarasäilytykseen, aamupala asemalla ja metsästämään lippuja kohti seuraavaa etappia eli Astrakhania. Hyvin nopeasti selvisi että Astrakhaniin ei junalla pääse vaan ainut vaihtoehto on linja-auto joten nokka kohti paikallista linja-autoasemaa. Hankimme liput iltabussiin joten saimme vielä hyvin aikaa vietää päivä Volgogradissa, kohteiksi valitsimme planetaarion ja Leningradin puolustuksen museon sekä vierailimme vielä uudelleen Volgalla.
Museon ulkopuolella ei ollut juuri historiasta välitetty vaan
ihmeteltävänä oli kalustoa wanhoista migeistä ja panssareista 80-luvun alun suihkukoneisiiin asti, mutta myös yksi harvoista pystyssä sodasta selvinneistä rakennuksista. Sisällä teemaa noudatettiin onneksi tarkemmin ja esillä oli lähinnä pienempää aikakautensa kalustoa aseita, univormuja, propagandaa ja muuta tilpehööriä. Mainittavampana panoraamahuone jonne oli ympyrän muotoisen huoneen seinälle ja lattialle rakennettu näkymä Stalingradista taistelun jälkimainingeissa, sinänsä näkemisen arvoinen paikka mutta ei ihmeitä. Omalla halvemmalla lipulla kuvaaminen oli museossa kielletty, joten tästä syystä kuvia museon sisältä hieman vähemmän. Planetaariosta ei sen enempää ole kerrottavaa koska vahvat huhut kertoivat että olisin ihan nukkunut siellä, todellinen syy on tietenkin se että puheet olivat venäjäksi ja tähtitieteen venäjän sanastoni ei tuolloin ollut vielä aivan täydellinen joten ihan kaikkea en ymmärtänyt.
Planetaarion jälkeen ruokakaupan ja rautatieaseman kautta tavaroiden kanssa kohti linja-autoasemaa ja Astrakhania. Bussilla joka seuraavan yhdeksän tunnin ajan... oli elämämme yksi suurimpia ongelmia. Bussi kyllä kulki eteenpäin mutta siihen sen hyvät puolet suunnilleen loppuivatkin. Lähes jatkuva viima piti huolen siitä että edes toppatakin kanssa ei missään vaiheessa erityisen lämmin ollut, penkit olivat todella lähellä toisiaan ja erityisen ikävää oli pysähdyksien aikana sisään tulvinut pakokaasun tuoksahdus. Kaikesta huolimatta bussi meidät luotettavasti Astrakhaniin asti kuljetti, josta lisää sitten seuraavassa kirjoituksessa.
Volgogradista ja junamatkalta loput kuvat helmikuun alussa kun ehdin Suomessa ne käsittelemään.
Volgograd - Plussat ja miinukset:
+ Sopivan kokoinen keskusta jossa mukava liikkua jalan
+ Stalingradin taistelun muistomerkki
- Kylmä tuuli Volgalta
- Rautatieaseman liukkaat portaat (inside!)
Volgograd - Faktaa
Asukkaita: 1 011 417 (2002)
Pinta-aa: 565 km²
Väestötiheys: 1790 /km²
Perustettu: 1598
- Vuoteen 1925 nimellä Tsaritsyn, josta vuoteen 1961 Stalingrad ja tämän jälkeen Volgograd.
- Suomessa ystävyyskaupunki on Kemi
- Yksi entisen Neuvostoliiton alueen 12:ta sankarikaupungista.
- Suuri rautateiden risteysasema ja teollisuuskeskus.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Volgograd
